Otepään seikluspark ja Euroviisut 2014

Kivasti meni viime viikko harjoittelussa: pääsin jopa ensimmäistä kertaa täällä olon aikana steriilin pöydän taakse instrumenttihoitajan hommiin! Se meni hyvin, ja sain perjantaina hyvää palautetta ohjaajaltani, mikä oli mukavaa. Ehkä minusta vielä tulee hyvä leikkaussalihoitaja!

Eilen lähdimme Miian kanssa suunnitellusti Otepään seiklusparkiin, mikä on siis tälläinen puisto jossa on puihin rakennettu ratoja joita pitkin mennään turvavaljaiden kanssa. Radan lopussa on aina pitkä vaijerilasku. Tämä oli jo kolmas rata missä ollaan seikkailtu täällä Virossa, ollaan käyty myös Valgeranna seiklusparkissa, joka on Pärnu, ja Tartussa olevassa, mikä on aika lähellä keskustaa ja aika pieni. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, on suurta hupia! Suomessa on myös muutama paikka, kannattaa käydä katsomassa flowpark.fi  missä paikkakunnilla sijaitsevat.

Tytsyt Valgerannan Seiklusparkissa Pärnussa.

Kuvaajalla ei ollut kauhean vakaa käsi. Tämä kuva on Otepään Seiklusparkista.

Illalla sitten oli Euroviisukatsomo mansikoiden ja valkkarin kanssa. Yllättävän hyviä biisejä ollut, kiva ollut katsoa. Suomen pojatkin ihan hyvin pärjäsivät! Parrakas nainen oli hämmentävä, mutta oli kyllä hyvä laulaja ja hyvä biisi, ihan hyvä että voitti.

Tänään lähdemme Peipsi-järvelle, jos sää sallii, ja ajateltiin vuokrata pyörät ja kierrellä vähän siellä suunnalla.

Pärnun reissu!

Aika vierähtää niin kovin nopeasti, ja nyt on jo ajasta täällä mennyt kaksi kolmasosaa. Vapaa-aika on mennyt ratsastuksessa ja crossfitissä, joten ei ole hirveästi kerennyt tätä blogia nyt päivittelemään.

Harjoittelu on nyt vaihtunut anestesiasta instrumenttipuoleen, ja Miia lähti teho-osastolle. Aneharjoittelusta jäi oikein hyvä mieli, ja toivon että instrumenttipuoli menee yhtä hyvin. Ohjaajani on mukava nuori hoitaja, joka haluaisi kesäksi Suomeen töihin. Kommunikointi menee suurinpiirtein niin että minä haluan puhua hänelle eestiä, ja hän minulle suomea :D Ihan kivasti on alkanut harkka!

Kaiken ahertamisen lomassa kerkesimme tekemään yhden yön visiitin viime viikonloppuna Pärnuseen, joka on Tarttosta katsottuna länteen päin noin 180 kilometriä. Varasimme hotellin torstaina ja lähdimme lauantaina ajelemaan aurinkoisessa säässä kohti määränpäätä. Hotellin nimi oli Hotel Pärnu, mikä sijaitsi ihan keskustassa. Huone oli seitsemännessä kerroksessa, mistä oli hienot näköalat. Kävimme kiertelemässä keskustassa ja pitkällä hiekkarannalla, mistä Pärnu on tunnettu. Oli kiva keli, aurinko paistoi ja oli ihan lämmintäkin. Illalla sovimme tapaamisen kahden suomalaisen vaihto-opiskelijan ja heidän tsekkiläisen vaihto-opiskelijakaverinsa kanssa. Kävimme irkkupubissa ja yhdessä toisessa raflassa, oli oikein kiva ilta. Sovimme että lähdemme sitten seuraavana päivänä kiipeilemään puihin yhteen seikkailupuistoon.

Vaikka ilta menikin aika myöhään, todella hyvä hotelliaamiainen antoi energiaa uuteen päivään. Emme olleet Miian kanssa varautuneet urheiluaktiviteetteihein, joten kävimme Humanassa ostamassa shortsit joilla olisi helpompi kiipeillä kuin farkuilla. Lähdimme sitten iltapäivällä seikkailupuistoon viidestään autolla. Valgerannan seikkluspark sijaitsi nimensä mukaisesti meren rannalla, jossa oli ihana valkoinen hiekkaranta. Meillä oli siis aivan huikeat maisema kun siellä kiipeilimme. Alussa oli hyvä opastus valjaiden käytöstä ja miten itsensä kiinnittää turvallisesti niihin vaijereihin. Sitten lähdimme kiipeilemään ja siellä menikin varmaan lähemmäksi neljä tuntia. Viimeinen rata oli 10 metrissä ja siinä vaiheessa alkoi jo itseänikin jännittämään! Ylhäällä tuuli myös aika kovaa ja alkoi olla jo nälkä, niin itse viiletin muiden edellä että pääsen nopeasti alas, ei tullut yhtään kuvaa. Kiipeilyjen jälkeen kävimme vielä syömässä Steffani -pizzeriassa, jota monet olivat kehuneet. Eikä turhaan! Pannupizza oli niin taivaallista, suosittelen itsekin sinne visiittiä jos Pärnuussa on matkalla :) Sen jälkeen sanottiin heipat kavereille ja lähdettiin Miian kanssa ajamaan Tarttoa kohti, oli pikkaisen väsy kun päästiin kymmenen aikaan kotiin, mutta oli huisin kiva reissu!

Miten harjoittelussa sujuu?

Tässä vähän tekstiä siitä, mitä olen viime viikolla tehnyt harjoittelussa. Teksin olen kirjoittanut JAMKin päiväkirjaan, mutta ajattelin sen kopioida tännekin.

"Olin yhden päivän toisen ohjaajan kanssa, kun omani oli vastuuvuorossa tekemässä listaa ja paperihommia. Pääsin näkemään kasvaimen poiston aivoista! Oli todella hurja leikkaus, ja näin myös ensimmäistä kertaa arteriakanyylin laiton, sekä pääsin letkuttamaan sen tipan siihen. Aluksi en edes tiennyt mikä leikkaus on kyseessä, kun oltiin neurosalissa. Potilas oli saanut ainakin dormicumia esilääkkeenä, oli sen verran rauhallinen. Itse olisisin ainakin todella hermostunut jos olisin aivoleikkaukseen menossa! Onneksi oli saanut siis rauhoittavaa. Leikkauksen jälkeen potilas vietiin intuboituna ja nukutettuna teho-osastolle, ja jos ymmärsin oikein, illalla poistavat intubaatioputken. Ohjaajani kysyi olenko ollut teho-osastolla töissä, kun jotenkin kai hyvin toimin siinä hänen apuna leikkauksen ajan. Se lämmitti mieltä kovasti, mutta onhan tuota harjoittelua aika paljon ollut verrattuna täällä opiskelijoihin, kun heillä se opiskelu taitaa olla enemmän teoriapainotteista.


Enimmäkseen on eesin kielellä kommunikointi sujunut, ja on mukava huomata kun enemmän ja enemmän saa selvää. Muutenkin, olen yllättynyt kuinka hyvin ja kivuttomasti kaikki on eri kielestä huolimatta sujunut. Ollemmekin vitsailleet ohjaajani kanssa että voisin olla ensimmäinen suomalainen sairaanhoitaja joka tulee Viroon, eikä toisin päin. Ainoa vaikeus on ollut, että kädet syyhyäisi jo itse päästä tekemään asiat ja ottamaan vastuuta. Mutta sekin päivä tulee, nyt vain yritän imeä kaikki tiedot itseeni kuin sieneen, että olen sitten hyvällä alulla tulla hyväksi anestesiahoitajaksi! Melkein jo nyt harmittaa kun "pitää" sinne tehohoitoon mennä, mutta uskon että sieltäkin saa niin paljon uutta oppia mitä voi myös hyödyntää, että sinne kannattaa mennä.


Täällä lääkkeitä laimennetaan aika paljon enemmän kuin Suomessa, joten siihen on saanut hyvää harjoitusta. Vähän aikaa pitää miettiä tietenkin, mutta nekin alkaa jo tulemana aika hyvin. Muistaa vain, mitkä lääkkeet oli laimennettavia ja mitkä ei. Anestesiavihkoon olen merkintöjä tehnyt, siitä on hyvä lunttailla. Olin myös ettevalmistusruumissa auttamassa anestesialääkäriä epiduraalin laitossa. Se oli aika samanlaista kuin Suomessakin, mitä nyt yksi steriili pinsetti tippui maahan kun oli kulhon sisällä enkä tajunnut, mutta onneksi siinä oli todella mukava lääkäri ja ymmärtävä hoitaja niin heitä ei haitannut, uutta vain kehiin. Potilasta vain oli vaikea ohjata asentoon, kun hän puhui vain venäjää, mutta yritin siinä pitää päätä ja jalkoja hyvässä asennossa.


Olen nyt päässyt aika paljon kanyloimaan mikä on hyvä juttu, ja se alkaa jo ihan ok sujua. Tänään oli yhdellä naisella todella pienet suonet, mutta sain kanyylin silti laitettua yhdellä kikalla minkä ohjaaja opetti: eli jos verta ei tule putkeen, vetää kanyyliä hieman taaksepäin ja kun verta tulee niin sitten työntää sen sinne suoneen. Aina ei tuo kikka onnistu, mutta nyt sain tehtyä sen ensimmäistä kertaa itse. Yhdelle miehelle laitoin vihreää kanyyliä, mutta se oli liian pitkä eikä uinut loppuun asti suonessa. Yleensä ohjaajani laittaa aina jos minulta ei ensimmäinen onnistu, mutta pyysin että saisin laittaa uudestaa. Laitoin toiseen kohtaan sitten pinkin ja se lähti hyvin, tuli siis kaksi hyvää onnistumista tänään!


Niitä onnistumisia tulee pikku hiljaa, pitää vain malttaa. Olen ehkä  vähän liian innostunut, nuori ja kärsimätön, siksipä "hiljaa hyvää tulee" pitää pitää mielessä. Ainakin yksi sana on tullut viron kielessä tutuksi: "vaatame" (katsotaan/odotetaan)."

Muuttopäivä!

Tänään vaihtui siis asunto! Tulimme Emajõgi -joen toiselle puolelle, Raattuselle. Tämä on samanlainen opiskelija-asuntola kuin Peplerilläkin oli, tosin vain uudempi. Ihan kivalta on tämä kämppä vaikuttanut, ja naapuripariskuntakin on todella mukavan oloinen! Toinen pariskunta on Intiasta, ja he ovat kuulema siellä toukokuuhun asti, joten mukava että ei ole ihan 6 ihmistä tässä koko ajan kerralla. Ja pariskunnan tyttökin lähtee kohta Tallinnaan tekemään matkailualan harjoittelua, joten hiljaista on (onneksi) tässäkin asunnossa. Kuusi ihmistä pyörimässä tälläisessä pienessä kolmiossa olisi aika paljon.

Sain muuttoapua nyt entiseltä kämppikseltä Liisalta, mikä oli mukava. Saatiin kahteen pekkaan paljon joutuisammin nämä tavarat muutettua, kuin yksin olisin saanut. Vielä kun yksikön toinen henkilö on jossain Hispaniassa lokoilemassa. Että terveisiä vaan sinne aurinkorannalle;) Kävimme tavaroiden roudaamisen jälkeen syömässä siinä Metro -subipaikassa mistä kirjoitinkin aikaisemmin, kiitoksena avusta tarjosin ruuat Liisalle. Paha paikka kun se on nyt niin lähellä :D Meillä siinä hyvä pizzeria Peplerin lähellä, mutta siellä ei tullut käytyä kovin usein (lue: vain dagen efter -päivinä), mutta kun nuo subit on niin paljon "terveellisempiä", niin pitää nyt pysyä sieltä poissa parhaan mukaan mahan ja kukkaron takia.

Tässä olen tavaroita vähän laitellut, lakanat pessyt ja kaupassa käynyt. Huomenna laitan sitten loput tavarat paikoilleen. Kävin myös katsomassa tuosta lähipysäkiltä bussit, jotka menevät sairaalalle. Yksi bussi menee ihan sairaalan eteen, ja kaksi parinsadan metrin päähän. Huomenna olemme korvaklinikalla ohjaajani kanssa, ja sinnekin onneksi kiertää yksi bussi sopivasti siihen eteen.


Eilen tavaroiden pakkailuiden jälkeen kävin pienellä kävelylenkillä joella ja vanhassa kaupungissa. Kiersin katuja joita en ollut mennyt, ja jossain vaiheessa olin hieman hukassa. Mutta sitten törmäsin sattumalta Krooksiin, mikä on paikallinen rock -baari. Käytiin siellä yhtenä iltana tosiaan keikkaa katsomassa. Siitä sitten osasinkin hyvin takaisin kämpille. Tässä muutamia kuvia, oli mukava ilta-aurinko.

Estonian National Museum // Eesti Rahva Muuseum

Miia lähti eilen aamusta kohti Helsinkiä ja Espanjaa, joten vietän tällä viikon nyt vain itseni seurassa. Onhan tässä kämppiksiä onneksi ympärillä. Myös sellainen uutinen, että joudutaan tästä muuttamaan nyt tämän kuun lopussa (eli maanantaina), kun majajuhta päätti laittaa kämpän remonttiin. Tuo yksi huone, josta tyttö muutti pois on homeessa, ja onhan se kiva että kämppä menee remonttiin, mutta tuntuu vähän tyhmältä lähteä kuukauden asumisen jälkeen uuteen paikkaan. Muutamme Emajoen toiselle puolelle, mikä on yhtä kaukana keskustasta kuin tämäkin, mutta matka sairaalalle pidentyy ainakin kilometrillä. Tosi tylsää, muttei voi mitään.

Tänään lähdin joskus neljän aikaan käymään siis tuolla National Estonian Museumissa, missä siis esitellään Viron historiaa, ja yläkerrassa on vaihtelevia näyttelyitä. Sisäänpääsy molempiin oli opiskelijalta kolme euroa. Museoon kävellessäni menin ohi silmä- ja korvaklinikan, missä olin siis sen yhden viikon. Se on todella hieno vanha rakennus.

Tartu Ülikooli kõrvakliniik

Kuvia museosta:

Itseäni kiinnosti eniten alkuosa museosta, jossa oli esitelty vanhaa elämää joskus 1600-1800 luvulla. Tässä esiteltynä kalastusvälineitä.

Koristeltuja työkaluja villan keräämiseen ja työstämiseen.

Kuva vuodelta 1925, jossa nainen nyplää pitsiä.

Tää taisi olla kuva "pulmista" eli häistä. Pöydällä on koristeltuja oluttuoppeja, niitä oli myöhemmin seinällinen, todella hienoa käsityötä nekin.

Tässä esiteltynä "Rantaruotsalaisten" vaikutusta virolaiseen kulttuuriin, varsinkin Hiiumaa -saareen. Heitä tuli Viroon pitkin vuosia, välillä 1200-1500.

Virolaisia vanhan ajan lapasia.

En näköjään ottanut kuvia puvuista, mitä siellä oli. Oltiin Miian kanssa silloin ensimmäisenä viikkona käymässä Estonian National Eveningissä yhdessä pubissa, ja siellä oli perinteinen virolainen tanssiesitys, ja heillä oli perinnepuvut päällä. Laitan siitä tähän pari kuvaa.

Se oli hauska ilta. Viime torstaina olisi ollut French National Evening, ja olisi ollut todella kiva mennä sinnekin, mutta valitettavasti harjoittelu on hieman rankempaa kuin opiskelijaelämä, niin ei jaksettu vain lähteä.

Eilen ja tänään oli hyvä päivä :)

Tänään oli todella mukava päivä. Ja eilenkin oli. Kerron lyhyesti eilisestä:

Erasmusohjelma järjesti sellaisen "find local buddy" tyyppisen ohjelman, että se etsi kysymysten perusteella paikallisin buddyn. Miia kävi kahvilla oman kaverinsa kanssa, Kristinin, ja itsekin laitoin omalle kaverille viestiä FB, mutta eipä ole hänestä kuulunut. Mikä ei sinällään harmita, koska olemme tämän lyhyen ajan aikana kerenneet tutustua jo moneen mukavaan tyyppiin!

Kristin oli aiemmin pyytänyt  Miian (ja minut) luokseen viettämään iltaa ja pelailemaan pelejä keskiviikkona, kun he olivat porukalla lähdössä joihin bileisiin sitten illalla. Lähdettiin sinne bussilla joskus eilen kahdeksan aikaan. Talo, jossa Kristin asui, oli 15 kerroksinen! Ja yllätys oli mukava, kun Kristin sanoi että asui ylimmässä kerroksessa. Näkymät olivat hienot, mutta päivällä varmaan vielä upeammat. Se oli erikoinen soluasunto: siinä oli pieni eteinen joka johti suoraan keittiöön, ja molemmille puolille tuli omat "solukot", joissa oli kaksi huonetta, oma pikkueteinen, wc ja suihku. Neljä ihmistä siis jakoi sen keittiön.

Ensin pelasimme jotain nopeuspeliä, missä piti muiden kortteja katsella ja jos itsellä oli sama, napata puinen palikka pöydän keskeltä nopeammin kuin toinen. Ihan hauska peli, eikä oltu edes Miian kanssa viimeisiä, vaikka ensimmäistä kertaa pelattiin :) Syötiin, pelailtiin ja rupateltiin. Suurin osa oli virolaisia, mutta yksi saksalainen vaihtari oli myös mukana. Oli ollut kuukauden Suomessakin vaihdossa, joten osasi vähän Suomea. Oli todella mukava ilta! Mietin, että olisi mukava pitää täällä meidän kämpillä joku ilta, missä tehtäisiin vähän vaikka suomalaista ruokaa, ja opetettaisiin syömään salmiakkia (ei kuulema edes Salmari ole hyvää).

Pelattiin huojuvaa tornia :) Ei kaatunut vielä.

Tänään tuli vahvasti tunne harjoittelussa, että tämä se on mitä haluan tehdä sairaanhoitajana: anestesiahoitotyö. Mun ohjaaja on ollut eri tällä viikolla, kuin ensimmäisellä, mutta tämäkin ollut todella mukava ja hyvä ohjaamaan! Antaa paljon vastuuta, mutta opastaa tarvittaessa. Tosin, hän puhuu vain viroa mulle, mutta melko hyvin saan selvän jo. Itse yritän myös virolla (ja elekielellä) pärjätä. Tänään olimme heräämössä/leikkaukseen valmistavassa paikassa päiväkirurgiassa. Laitoin ehkä viisi tai kuusi kanyylia, yksi ei onnistunut. Sen yhden epäonnistuneen jälkeen huusin aina "Irma, tule siia!", että tulee katsomaan kanyloinnin sujuvan hyvin. Kun kysyin, että onko tämä hyvä kohta, Irma sanoi vain, että sinä se kanyloit (hyvällä tavalla). Menihän se sitten, ja tuli todella hyvä fiilis! Olen tykännyt olla täällä tosi paljon, ja harkkakin on vielä mennyt tosi hyvin. Toivottavasti jatkossakin! Tänään olisi ollut isossa leikkausyksikössä elvytystilanne. Onneksi selvisi, ja hän pääsi teholle. Se tapahtui ettevalmistusruumis ennen mitään toimenpidettä.

Ja ihanaa, että aurinko on paistanut!

Sairaalan pääovi. Sairaalassa on monta osaa, osa uudempia ja osa vanhempia. Tälläkin hetkellä taitavat rakentaa laajennusta.

Anestesiapöytä on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Itse ehkä pidän tästä vähän enemmän, koska tässä on ruiskut kätevästi pikkulokeroissa tuossa ylhäällä, ja lääkeet on noissa vetolaatikoissa alhaalla selkeästi järjestyksessä, ja kyljessä lukee tarroissa lääkkeet mitä siellä on.

Teksti varmaan ihan sekaista, kun väsyttää aika hyvin. Vielä sanottava että tänään oli tosi kiva ratsastustunti! Menin Variisalla, joka on ehkä maailman ihanin hevonen. Hypättiin 80-90 cm rataa (joo, olin melkein pissat housussa, ne esteet tuntu valtavilta!), mutta onneksi oli hyvä hevonen alla! :)

Otin yhden kuvan selästä käsin, kun olin mennyt jo oman radan. Hobune on just hyppäämässä sarjan toista estettä.

Kaksi viikkoa Tarttossa elämää takana

Niin se aika vierähtää. Kivaa on ollut ja paljon on kerennyt jo kaikkea mukavaa tapahtua, ja toivottavasti on vielä monta seikkailua edessä päin!


Siellä on tainnut Suomessakin sataa lunta, kuten täällä. Tai täällä se on enemmän tuollaista räntää. Kovasti täällä myös tuulee, vaikka sisämaassa olemme. Onneksi tuli otettua lämmin takki mukaan. Miia oli kipeä viime viikkona, ja minulla ollut nyt kurkku vähän kipeä, mutta toivottavasti ei iske flunssa päälle.

Tällä viikolla alkoi siis harjoittelu. Itse olen ollut koko viikon korvaklinikalla, mikä on ehkä parisataa metriä meidän talolta. Miia on ollut isossa sairaalassa. Olen tykännyt olla korvaklinikalla, koska se on sellainen pieni osasto: siellä on yksi heräämö/prehuone, ja neljä operaatiohuonetta. Maanantaina juttelimme anestesiaosaston päähoitajan kanssa ja kiertelimme ison sairaalan leikkausosastoa. Tiistaista perjantaihin olin sitten tosiaan oman ohjaajani Pilven kanssa korvaklinikalla. Olimme kaksi vuoroa leikkaussalissa, ja kaksi vuoroa heräämössä. Hoitajat täällä kanyloivat myös lapsipotilaita, ja kuten arvata voitte, niitä oli korvaklinikalla paljon. Itsellä vielä tekemistä aikuisten kanyloinnissa, ja Suomessa ei hoitajat yleensä lapsia edes kanyloikaan, joten olen kanyloinyt meidän aikuispotilaita.

Perjantaina meidän kansainvälisyyskoordinaattori Danel vei meitä kansainvälisiä opiskelijoita, jotka tahtoivat, Tarttussa sijaitsevaan Ice Age keskukseen (Jääaja keskus). Oli todella kiva paikka! Meitä oli siellä kansainvälisiä opiskelijoita ehkä 7, ja reissu kesti pari tuntia. Laitan tähän muutaman kuvan.

Keskus oli aivan järven rannalla. Hienot maisemat!

Mammuttifiguuri oikeassa koossaan. Mammutteja oli jääkaudella myös Virossa.

Jäljennetty luolamaalaus.

Virossa entisaikoina ihmiset metsästivät ruuaksi todennäköisesti poroja.

Tytysyt yhteiskuvassa mammutin kanssa.